Sijainti: Pajulahdentie 17, Lyytikkälä, Suomenniemi.
Muurahaisenmunien järjestelmällinen, kaupallinen keruu alkoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella Kannaksella. Vaikutteet omaksuttiin Venäjältä, missä muurahaisenmunien keruulla oli pitkät perinteet. Suomessa harjoitettiin toisaalta pienimuotoista, satunnaista keruuta kansanlääkinnän tarpeisiin, toisaalta ammattimaista keruuta, jonka tuotteet välitettiin Keski-Euroopan markkinoille. Muurahaisenmunia kerättiin sekä lääkkeeksi että eläinten ravinnoksi. Laajimmillaan muurahaisenmunien keruu oli Suomessa 1930-luvun alkuvuosina. Lyytikkälän munituskallio on Jaakko Pohjalaisen peruja. Suomenniemeläiset tunsivat hänet Muurahais-Jaakkona. Muurahaisen munituksessa tunnetaan erilaisia käytäntöjä. Jaakko käytti juoksutusta, joka on vanhimpia tunnettuja munitusmenetelmiä. Jaakolla oli tarkoitusta varten kolme juoksutuspaikkaa eli laania. Kaksi näistä oli Kuolimo-järven rannassa ja kolmas peltojen takana metsässä, jälkimmäinen on säilynyt tervarinkeineen näihin päiviin asti. Juoksutuspaikka oli tasainen kallio tai ranta, joka oli rajattu joko tervaringillä tai vesiojalla, jotta muurahaiset eivät päässeet karkaamaan laanin ulkopuolelle.
Vuonna 1926, kesäkuun alkupäivinä, Lyytikkälään saapui Jaakko Pohjalainen kysymään kortteeripaikkaa kesäksi. Jaakon kotipitäjä, Valkjärvi, oli Kannaksella tunnettu muurahaisten munituspitäjä ja muurahaisenmunien keruuta varten oli Jaakkokin saapunut Suomenniemelle. Lyytikkälässä vietettyjä kesiä Jaakolle kertyi lopula yli 30. Syksyisin Jaakko palasi Valkjärvelle ja myi silloin kesän aikana keräämänsä muurahaisenmunat Viipuriin. Talvisodan sytyttyä Jaakko lähti evakkomatkalle Lyytikkälään, minne hän tällä kertaa jäikin pysyvästi. Jaakosta tuli osa talon väkeä, hän majoittautui tuvan uunintaussänkyyn ja sai ryytmuanaitan nimikkoaitakseen.